KKO:1980-II-119
- Asiasanat
- Työsopimus, Työpalkka
- Tapausvuosi
- 1980
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R77/963
- Taltio
- 2130
- Esittelypäivä
Vrt. KKO:1977-II-36
Toistaiseksi voimassa olleeseen työsopimukseen perustuneen työsuhteen kestäessä työnantajalla ei ollut oikeutta alentaa työsopimuksessa sovittua palkkaa niillä alentamiseen oikeuttaviksi väitetyillä perusteilla, että alentamisesta oli ilmoitettu työsopimuksen irtisanomisajan pituista aikaa ennen alentamisen toteuttamista ja että alennettukin palkka oli korkeampi kuin työehtosopimuksen mukainen peruspalkka.
II-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Pentti A:n kanteesta Pirkkalan KO p. 27/1 1977 oli lausunut selvitetyksi, että A oli maaliskuussa 1975 ryhtynyt työskentelemään osakeyhtiö B:n palveluksessa yhtiön rakennustyömaalla Kangasalan kunnassa suullisen työsopimuksen nojalla työsopimuslain mukaisessa työsuhteessa kirvesmiehenä 16 markan rahassa maksettavaa tuntipalkkaa vastaan ja että työsopimus oli katsottava tehdyksi olemaan voimassa toistaiseksi. Edelleen KO oli lausunut selvitetyksi, että sen jälkeen kun A:n palkka oli 1/4 1975 voimaan tulleen työehtosopimuksen tarkistussopimuksen mukaisesti korotettu 16 markkaan 75 penniin tunnissa, yhtiön taholta oli välittömästi ennen A:n vuosiloman alkamista eli 4/7 1975 ilmoitettu, että A:n palkka 4/8 1975 lukien alennetaan 15 markkaan 75 penniin tunnilta, ja että A oli heti vuosilomansa päätyttyä viimeksi mainittuna päivänä muun muassa työmaan vastaavalle mestarille ilmoittanut, ettei hän hyväksy palkkansa alentamista. Vielä KO oli katsonut selvitetyksi, että A:lle oli maksettu kerrotuin tavoin alennettua palkkaa 4/4 1976 saakka. Sen vuoksi ja kun ei ollut väitettykään, että po. työsopimus olisi irtisanottu ja sen jälkeen A:n ja yhtiön välillä tehty uusi työsopimus alkuperäisestä poikkeavin palkkaehdoin, ja kun se seikka, että A:lle maksettu, kerrotuin tavoin alennettu palkka ylitti rakennusalan työehtosopimuksen mukaisen tuntipalkan, ei sinänsä, koskei ollut väitettykään, ettei mainitun työehtosopimuksen mukaista palkkaa paremmasta palkasta voitu sopia, voinut oikeuttaa yhtiön alentamaan A:lle alunperin sovittua palkkaa,
KO oli velvoittanut yhtiön heti asianmukaista kuittia vastaan suorittamaan A:lle ajalta 4/8 1975 - 11/2 1976 saamatta jääneenä palkkana 1 014 markkaa sekä samalta ajalta saamatta jääneenä lomakorvauksena 126 markkaa 75 penniä, molemmat määrät 6 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 15/3 1976 lukien sekä ajalta 12/2 - 4/4 1976 saamatta jääneenä palkkana 370 markkaa ja samalta ajalta saamatta jääneenä lomakorvauksena 46 markkaa 25 penniä, molemmat määrät myös 6 prosentin korkoineen 4/4 1976 lukien. Sen ohessa yhtiö oli velvoitettu korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut, ottaen huomioon asian A:sta riippumattomista syistä 2/12 1976 tapahtuneen lykkäyksenkin, oikeuden kohtuulliseksi harkitsemilla 2 000 markalla.
Yhtiön haettua muutosta KO:n päätökseen Turun HO t. 7/10 1977 oli katsonut selvitetyksi, että A oli ollut B-yhtiön palveluksessa kirvesmiehenä Kangasalalla sijainneella osuuskunnan X:n ja osakeyhtiön Y:n rakennustyömaalla suullisen työsopimuksen perusteella maaliskuusta 1975 4/4 p:ään 1976 ja että A oli aluksi suorittanut rakennusten perustusten laudoitustyötä sovitulla 16 markan tuntipalkalla, mitä palkkaa oli 1/4 1975 lukien työehtosopimuksen tarkistussopimuksen mukaisesti korotettu 75 pennillä tunnilta. Edelleen HO oli katsonut selvitetyksi, että neuvottelujen rauettua X:n rakennuksen runkotyövaiheen suorittamisesta urakkatyönä työtä oli sovittu jatkettavaksi aikapalkalla sekä että runkolaudoitus- ja vesikattotöiden päätyttyä B-yhtiö oli ilmoitettuaan siitä 4/7 1975 A:lle alentanut A:n palkan 4/8 1975 lukien 15 markkaan 75 penniin tunnilta. Koska vastoin yhtiön väitettä oli jäänyt näyttämättä, että 16 markan tuntipalkka olisi tarkoitettu koskemaan vain edellä mainittuja työvaiheita tai että yhtiöllä olisi muulla perusteella ollut oikeus alentaa A:n palkkaa, HO oli jättänyt asian KO:n päätöksen lopputuloksen varaan.
B-yhtiö pyysi että, koska lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa oli tärkeätä saattaa juttu KKO:n ratkaistavaksi, sille oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 2 kohdan nojalla myönnettäisiin lupa hakea muutosta HO:n tuomioon, ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen.
KORKEIN OIKEUS
KKO t. otti huomioon A:n yhtiön hakemukseen antaman vastauksen niin kuin A:lta olisi ennen 1/1 1980 voimassa olleen oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 13 §:n 3 momentin nojalla vaadittu vastaus sekä myöntäen esitetystä syystä muutoksenhakuluvan tutki jutun ja katsoi selvitetyksi, että A oli HO:n tuomiossa tarkoitettuna aikana ollut yhtiön työssä toistaiseksi voimassa olleen työsopimuksen perusteella. Yhtiö ei ollut näyttänyt, että sovittu 16 markan tuntipalkka, jota HO:n tuomiossa kerrotulla tavalla oli korotettu 75 pennillä tunnilta, olisi tarkoitettu koskemaan vain tietynlaisia töitä tai tiettyä työvaihetta. Kun yhtiö oli HO:n tuomiossa todetuin tavoin ilmoittanut A:lle alentavansa hänen palkkaansa, A oli ilmoittanut, ettei hän hyväksynyt palkan alentamista ja että hän katsoi oikeaksi tuntipalkakseen 16 markkaa 75 penniä. Kysymys palkan määrästä oli siten jäänyt työsuhteen edelleen jatkuessa riitaiseksi. Yhtiön väitteen johdosta, että sillä oli ollut oikeus A:n suostumuksetta työsuhteen kestäessä alentaa hänen palkkaansa, kun siitä oli ilmoitettu A:lle työsuhteen irtisanomisajan pituista aikaa ennen alentamisen toteuttamista ja kun alennettukin palkka oli työehtosopimuksen mukaista peruspalkkaa korkeampi, KKO katsoi, ettei yhtiöllä, kun se oli ollut työsopimukseen sidottuna velvollinen sitä noudattamaan, ollut ollut oikeutta noilla perusteilla alentaa A:n palkkaa. Näillä ja muutoin HO:n tuomiossa sanotuilla perusteilla KKO katsoi, ettei ollut esitetty syytä HO:n tuomion lopputuloksen muuttamiseen.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Leivonen, Grönqvist ja Hämäläinen sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Kilpeläinen ja Mäkinen